ne kysyy how are you ja mä nätisti valehtelen että I'm good

ekanakin anteeksi, mun on vaan iha pakko kirjottaa, koska tää viikko on ollu ihan hirveen rankka. En nyt oikeestaan ikävöi kotiin mut kaikki pienet jutut vaan on tehny siitä jotenki tosi rankan. Oon yrittäny nukkuu paljon ja silti en meinaa millään aamulla herätä. Jotenki mun bussiin ehtiminen on vaan mahdottomuus, onneks mun matikan opettaja on ollu vaihdossa kun se oli nuori ja se ymmärtää mua. Oon jutellu sen kanssa tästä et yritän jaksaa nousta, mut täl viikol se ei vaa oo mitenkää onnistunu ja oon ollu myöhässä.

Tänään mul on ollu koko päivän tosi pökerryttävä olo. Olin ihan vaa kävelee koulussa ja sitte yhessä kulmassa ku olin kääntymässä, yks poika käveli suoraa mua päin ja meiän päät kolahti yhteen aika pahasti. Musta tuntuu et mul tuli joku pieni pääntärähdys tai jotain, koska isku oli oikeesti aika kova. En yhtään tiiä miten se on ees mahdollista, kävellä päin ja viel silleen et vaan päät kolahtaa.

Ruokatunnilla olin mun hostsiskon kavereitten kanssa ja sitte olin aiemmin kysyny yheltä, et onks niil jotain suunnitelmia perjantaille mut se ei ikinä vastannu. Tänään ne jutteli sit jotain et ne menee yhen tytön poikaystävän luo ja kenet ne hakee mistäki. Olin siin vieressä ja kuuntelin, mut nii, emmä sit viittiny sanoo et voiks mäki tulla, koska ymmärsin yskän, et ei mua niin innokkaasti haluttais.

Sitte meiän cheerleading joukkueessa ei kaikki mee niiko pitäis. Tosi moni on vaan lopettanu erinäisist syistä ja joudutaan muuttaa ihan kaikki, kaikki ryhmät on muutettu yms. Mun stuntti(?)-ryhmässä ( tai siis siinä mihin kuuluu kaks öö nostajaa? yks tyttö ketä on takana(???) ja sitte se ketä me nostetaan, ei mitään hajuu mikä mikäki on suomeks ) kaikki muut on tehny tätä aiemmin ja meiän se tyttö ketä me nostetaan on meiän joukkueen paras ja se on kaikkien valmentajien lemppari. No oon omast mielestäni kehittyny ihan sairaasti, koska aluks olin niin kujalla enkä tajunnu mistään mitään. Nyt kuitenki meillä on yks semmonen nosto, mitä vaan en tajua mitä mun siin pitäis tehä. Yritän tosi kovin, että se onnistuis, koska mä tiiän et se ei onnistu sen takia, koska mä mokaan. Ja voin ihan suoraan sanoa, et mulla ei oo mitään hajua mitä teen väärin. Oli mukava pidätellä itkua koko reenit, koska nää tytöt oli tosi ilkeitä mulle tän takia. Siis mä pärjään kaikessa muussa tosi hyvin paitsi tässä ja tänään ihan lopputunnista kun tehtiin sitä mitä en osaa niin mun kädet vaan tärisi ja pidätin itkua, koska pelkäsin taas uusia ilkeit katseita ja uusia ilkeit sanoja :( Mua pelottaa mennä seuraaviin reeneihin, tai siis mikään muu ei pelota paitsi toi yks nosto. Mun polviki oli tossa ihan sökönä enkä just pystyny kävelemään, mut onneks koulus on urheilulääkäri nii saadaan mun polvi kuntoon..

Mun on vaan pakko kirjottaa mitä mun päässä liikkuu, koska en vaan pysty juttelemaan kellekkään. Ajattelin kuitenkin maanantaina ylittää itteni ja mennä puhumaan mun yhen opettajan kanssa, joka organisoi kans meiän joukkuetta, mut ei kuitenkaan valmenna.

En voi muuta sanoo kun et onneks on vaihto-oppilaat. Mun sveitsiläinen kaveri, joka on Kanadassa oli pistäny mulle kivan viestin, kun juttelin sille, et ei oo kaikki ihan hyvin nyt.

" I skyped the passed weekend with my parents and I said, I wanna go home! Then they said: it will be ur best year. maybe not with friends and fun, but what u will learn!!, it is so much! (u know now what means being alone) and u know now people from all over the world, does anybody from ur friends know so many people in so many diffrent countries? I bet no!! so u have to see the good things. and I'm sure, u will have more friends. It takes only a while.
  I havent the feeling thats gonna be the best year, but I will end this fucking year. I will cry alot. But ill do it! And u are with me!!! "

noi kuvat muistuttaa siitä, kuin onnellinen mä oon välillä, kun on vaan oikeet ihmiset ympärillä.
jep, en todellakaan luovuta