18. huhtikuuta 2012

Thinking about future

niin kaameelta kun tää kuulostaaki, mä en oo tänä yönä nukkunu silmäystäkään. on sitten syynä mun liian pitkät päikkärit tai se, että oon vaan tänä yönä miettinyt ihan liikaa asioita.

Mulla ois enää n. 2kk ja kolme viikkoa jäljellä, sitten kaikki ois ohi. Muistin kun tulin ja 3kk meni niin nopeesti, ettei ehtiny ees kissaa sanoo. Tää loppu aika menee samaa vauhtia, viikot täyttyy kavereiden kanssa hengailusta/lenkkeilystä ja muutenkin haluun viettää aikaa perheen kanssa.

Mä en vaan ehkä kestä sitä, että kohta pitäs olla takasin ja sitten onkin paluu normaaliin Suomi elämään. Mä tiiän jo muutaman tyypin kun tulee vaihtariksi meille päin, niin saan jatkaa mun vaihtari elämää niitten kautta, näyttää niille parhaat paikat ja auttaa samal tavalla kun mua on autettu täällä! Joo kaverit, jos luette tätä, mulla on ikävä teitä ja perhettä/sukulaisia myös, en haluu, että ymmärrätte loppu osaa tästä tekstistä mitenkään väärin.

Oon nyt jo alkanut miettii ihan liikaa, miten pääsen äkkii lukiosta pois ( tietysti hyvillä arvosanoilla) ja miten pääsisin uudestaan taas lähtemään. Maailmassa on niin monta paikkaa missä käydä, niin monta kieltä mitä voi oppia ja niin monta uutta ihmistä, joita en oo vielä tavannu. Ja mä haluun nähdä kaiken.

Mä haluun mennä Brasiliaan, oppii sambaa, juhlia ja puhua portugalia. Mä haluun mennä Espanjaan, koska se on Euroopassa, oppia espanjaa ja tanssia yö myöhään uusien kavereiden kanssa. Mä haluan mennä Austaliaan ja saada aussi - aksentin mun puheeseen ja oppii surffaamaan. Costa Rica, Filippiinit, Ecuador, Bahamas, USA, Argentina, Portugali, Singapore, Etelä-Afrikka, Thaimaa, Britit ääh mä haluun joka paikkaan, mutta valitettavasti voin vaan olla yhessä paikkaa kerrallaan. Ja samalla kun lähen Kanadasta, mä tiiän, että mun sydän jää tänne.


Mulla tulee oleen kovii aikoja miettii, mitä mä oikeesti haluan mun elämältä. Luulin, että ois asiat ollu pikkuhiljaa selkenemässä, mutta joka päivä mun ajatus muuttuu. Haluun olla 3 eri paikkaa samaan aikaan, Suomessa, Kanadassa ja jossain muualla. Mä haluan viettää elämäni parasta aikaa mun suomi kavereiden kanssa, puhua ja vitsailla suomeksi ja olla 100% oma itteni. Vaikka enkku sujuu jo tosi hyvin, oon aina eri ihminen kun suomessa. Ja silti, mä rakastan sitä fiilistä kun oon jossain missä en tunne ketään, eikä kukaan tunne mua. Se fiilis kun sä ekaa kertaa osaat mennä uusiin paikkoihin ite ja saat uusia kavereita, se on ihan mahtava. Musta on tullut ihan tosi sosiaalinen täällä ja semmonen huoleton. Mä voin mennä kauppoihin ja jos sattuu hyvä biisi soimaan, minähän laulan mun kaameella äänellä ja voin vaikka vetästä pienet tanssiliikkeet. Tekisinkö mä suomessa näin? En todellakaan.


Ja sitte mä haluun matkustaa ja nähä mun vaihtari kaverit. Mitä mä oikeesti teen ilman niitä?

Oon niin hukassa kun voi vaan olla, nykyset vaihtarit onko teillä sama fiilis?

11 kommenttia:

Kiia kirjoitti...

Voi kyllä on! Tahdon nähdä maailmaa, mutta tavallaan tahdon Suomesta muutamia ihmisiä. Tällä hetkellä en halua halua halua Japanissa asua, mutta ehkä muutaman kuukauden päästä kun ehtii oikeasti tottua kaikkeen täällä. Kuitenkin, samaistua voin aivan täysin haluun nähdä maailmaa. Itselläni halu Suomessa oloon on hyvin pieni, mutta nyt jo kuukauden täällä olon jälkeen huomaa, kuinka oikeastaan Suomessa jotkin asiat ovat aika hemmetin hyvin. Jos ei muuten, niin saatpahan ainakin puhuttua kieltä, jonka kanssa ei tule ongelmia ja ihmiset ymmärtävät mitä selität. Eikä tarvitse jatkuvasti miettiä, mitä on appropriate sanoa ja kysyä kun tietää kulttuurin tavoista paljon enemmän.

Nauti nyt viimeisistä kuukausista! (:

Maija kirjoitti...

Mulla on kans sama juttu välillä! Vaik en ookkaan missään maailman toisella puolella ollu, nii kumminki eri maassa ilman perhettä ja kavereita, ja tavallaan niistä eroominen ja erossa oleminen on muuttanu mua ja tietty vaihon aikana on muuttunu enemmä ku Suomessa muuttus.. Tuntuu välillä et vaikka tykkään hirveesti Ruotsista nii ei tää oo mun koti, mut oon alkanu miettii et onko Suomikaan yhtä paljon koti jos kaikki on iha muuttunu? Varmaa turhaa huolehtimista, mut jotenkia siat on menny vähä epäselviks. Mut toisaalta oppinu nii paljo itestäänki, ja tullu rohkeemmaks! :)

Milla kirjoitti...

jep! ajattelin etä tän vuoden aika selvii tulevaisuuden suunnitelmat mut oonki vaa onnistunu kadottamaa itteni paremmin ku löytämään, tulevaisuuden kannalta siis:)

Julia kirjoitti...

Voi terve. Kerroit kaikki sun ajatukset just niinkun, ne on ollut mun paassa. Musta tuntuu, etten koskaan tule olemaan taysin onnellinen, en Suomessa, enka taalla. Aina puuttuu ihmisiset, tai kulttuuri. Ma haluan nahda mun kaverit ja perheen suomessa, mutta kaikki tulee muuttumumaan. tuntuu, etta taa vuosi on ollut maailman tarkein mulle, mutta samalla tulee sattumaan sydamesta, kun taa on ohi. Kiitos blogistasi. Meidan pitaisi tehda joku tukiryhma toisillemme, kun ollaan takasin Suomessa.
t. Juppa Jenkkilassa

Emma kirjoitti...

Vitsi et oli hyvä teksti, mul on ihan samat fiilikset! Varsinki toi mitä sanoist noista vaihtarikavereista - niist on niin lyhyessä ajassa tullu kaikista parhaimpia ystäviä joille voi puhuu ihan kaikesta! Onneks on netti ja kaikki keksitty että niiden kans pystyy pitää yhteyttä ja sit Suomessa vaan sit pitää painaa duunii et pääsee taas lähteen!
terkuin Ranskasta!

Noora kirjoitti...

Voi vitsi, kiitti paljon kommenteista. Se on oikeesti kiva kuulla kun jotkut toisetkin on samassa tilanteessa kun mä. Terveisiä kaikille!!

Anonyymi kirjoitti...

tää ei nyt liity tohon postauksen aiheeseen mitenkää mut haluisin vaa tietää että oliko sulla cheerleadingista aiempaa kokemusta ennenku liityit siellä siihen joukkueeseen? tai oliko sulla mitään tanssitaustaa ja oliko sulla jotku try outit siellä? thanks jos vastaaat oon ite lähös vaihtoo nii mietityttää nuo:)

Noora kirjoitti...

anonyymi - oli 3 päiväset try outit ja mul ei ollu mitään hajua cheeristä , mut oon taitoluistellu 12 vuotta ja siin sivus aina tanssinu enemmän tai vähemmän :)

josku kirjoitti...

Ihanaa tekstiä :) Oispa ittelläki mahdollisuus päästä vaihtoon, mutta ei oo:( Ihana blogi sulla muutenki ♥

http://www.josku-neverstopdreaming.blogspot.com

monicaemilia kirjoitti...

jaksoin nyt kirjautua mun bloggertunnuksella mutta oon siis tuo anonyymi joka kyseli tuosta cheerleadingista niin missä vaiheessa sulla oli nuo try outit että pitikö sun jo ennen sinne menoa ilmottaa että haluisit pyrkiä siihen joukkueeseen?:) ite oon menossa jenkkeihin nii ei oo välttis ihan samat jutut mutta haluisin silti tietää noista!

Noora kirjoitti...

Meillä oli ainaki vaa laput seinillä ja sit sillon ekan päivän menit vaan sinne ja sanoit et haluut yrittää :D ja aika alku vuodesta oli :)noniin, paljon tsemppii sulle ! terv. olen kateellinen :)